Aamu alkoi Niihaman agilitykisojen häiriöissä treenaten. Otin vähän seuraamista, joka aikas vietikästä (näkyy launtain lelupalkkaus). Eli takaisin nameihin siirtyy hän. Ihan alussa vähän piippasi ja tämä on huolestuttavaa! Sitten jääviä, jotka hyvät. Kakeissa vähän jumitti jälleen. Paikallamakuu minuutin verran. Tämä hyvä ja nousi kivasti istumaankin liikkeen lopuksi!

Tästä suoraan Niihaman kentälle vetämään Tavesin koulutuksia. Ennen sitä Piian kanssa Troipen luoksetulo- ja noutotreenit. Otin jälleen heti remmiin autolta ja piippasi vähän seuraamisen aloituksessa... Luoksetuloa otettiin kerran ihan hetsaten, hyvin. Toisella ja kolmannella kerralla käskettiin maahan hetsauksen jälkeen, tosi hyvät luoksetulot. Tosin Troippe yrittää rauhoitella mua olemalla hyvin cool, kun hetsaan sitä mun edessä :) Otettiin yksi nouto. Piia piti Troyaa ja mä heittelin kapulaa, sitten vapautus kapulalle, oli voimaa todellakin! Tämä siis hyvä.

Sitten Troippe autoon ja koulutuksia vetämään. Koulutuksen jälkeen otin pennen tottistelemaan ja jälleen suoraan autolta hallintaan. Ja seurauksena jälleen vähän piippausta ja hermostuneisuutta. Mentiin suoraan koirien tarkastukseen. Lopputreenissä ei vuotamista. Seuraaminen oli erittäin hyvää. Otin myös paikalla olon 3 min. Tästä vapautus pallolle, hyvin!

Illalla oikein mietin tuota vuotamisongelmaa. Ja aina kun on vuotanut olen tuonut ihan suoraan kentälle ja nyt kun olen tuonut remmissä, niin ei ole päässyt lainkaan purkamaan itseään ennen kentälle tuloa. Eli nyt kokeilen sitä, että otan autosta ja annan vähän käydä tarpeilla ja vaikka istutaan kentän laidalle vähäksi aikaa ja yritän tehdä rentouttavia signaaleita samalla. Jos tästä rauhoittuisi. Jos tämä ei toimi, niin sitten yritän purkaa leikkimällä. Mutta tämä on tällaista käyttöohjeiden etsimistä :) Konsultoin jälleen Janitaa ja pääsyimme seuraavaan: annan Troipelle lelun suuhun ennen kentälle menoa, niin saa purkaa suurimpia höyryjä pois. Ja tämän jälkeen vasta aloitetaan tottistelut!! Luulenpa, että tämä toimii, mutta kokeilen siis tätä jo tänään.

Tästä suoraan Niihamaan hakuilemaan. Jessican ryhmä treenasi meidän kanssa. Otin samat piilot kuin lauantainakin. Meni todella kivasti, yhdellä meinasi lähteä vinoon, kutsuin pois (tuli tosi hyvin) ja sitten vain uusi lähetys. Ilmaisut ykköseltä, kolmoselta ja neloselta. Ykköselle ja neloselle menin mukana ja nostin Troipen sivulle. Ihan kohtuullisesti tuli sivulle. Kolmosella meni itsenäisesti näytölle. Tuli muuten jo tosi kivasti rulla suussa edestä päin keskilinjalle, taitava Troippe!

Mutta sitten hui kauhistukseen! Lähetin Troipen kutoselle, lähti todella hienosti suoraan ja syvälle. Sitten tulikin samoja jälkiään takaisin eli teki tyhjän. Kehuin tästä ja lähetin uudelleen, lähti 5 metriä ja palasi luokseni. Kävelin eteenpäin  ja lähetin uudelleen, sama juttu. Troya ei siis uskaltanut edetä alueella. Kävelin Troya kanssa kohti maalimiestä, joka makasi tiheässä kuusikossa. Sitten Troya haisteli ilmaa ja haukkui todella pelokkaasti ja jouduin menemään ihan maalimiehen luokse ja siltikään Troippe ei aluksi uskaltanut tulla maalimiehen luokse. Rohkaisin penneä ja lopulta tuli äijän luokse. Annoin maalimiehelle nameja ja Troya uskalsi syödä nämä. Sitten huomasi lärpän maalimiehellä ja tarjosi maahanmenoa saaden lärpän maalimieheltä. Kehuin penneä kovasti. Lopulta uskalsi leikkiä pelottavan maalimiehen kanssa. Tätä sitten pohdimme kovasti, sillä Troya ei ollut edes käynyt maalimiehellä ekalla pistolla! Ja koskaan se ei ole saanut pelkäämisreaktioita missään. Ja tämä oli todella voimakas sellainen. Alettiin epäilemään, että oliko alueella riistaan. Heitin, että olisikohan ollut karhu... Otin sitten vielä alueen alkupäähän saman äijän piiloon ja Troippe sai nähdä maalimiehen lähdön. Nyt ei ongelmia! Seuraavalle koiralle ollessaan Susanna löysi tuoreet sorkkaeläimen jäljet ja makuupaikan. Tätä ei ollut siis ennen Troipen vuoroa! Eli penne todennäköisesti oli törmännyt metsänelävään ja pelästyi tästä. Hajuhan jää voimakkaasti ilmaan poistumisen jälkeenkin. Muille koirille ei otettu tänne asti, joten ei voi tietää miten ne olisi reagoineet. Sitten illalla uutisissa kerrottiin, että läheisen järven jäälle oli nähty karhun jäljet! Karhuihinhan koirat usein reagoivat hyvin voimakkaasti...Eli mene ja tiedä mihin Troippe törmäsi, mutta kyllä se pelkäsi kovasti. Ei siis varmastikaan törmännyt karhuun, mutta karhu on saattanut kulkea kaukanakin, mutta haju on tullut Troipen sieraimiin!! Toivottavasti ei nyt tullut mitään negatiivista mielleyhtymää hakuiluun.