Huh, tänään on taas menty harrastamassa Troyan kanssa. Aamulla ensin puolentoista tunnin lenkki. Sitten tekemään viimeistelyharjoitus jäljellä ennen huomista ensimmäistä kulmaharjoitusta....  Jälki meni ihan kivasti, lopussa jälleen huomasi melkein välittömästi, että askeleet loppuivat!  Ensimmäinen jälki tehtiin 24.3.2007 ja puoli vuotta on tehty pelkkää suoraa. Lajissa kun lajissa on tärkeää tehdä pohjat kuntoon. Ja koiralle on tavallaan melko tylsää ajaa vain suoraa jälkeä. Eli kun ajaa hyvin suoraa, jossa on välissä erinäinen määrä tyhjiä on aika mennä eteenpäin.  Eli huomenna on aikas jännä etappi jäljestysurallamme! Laskin muuten jäljestyskertamme tämä päivä mukaan lukien ja niitä tuli 69!

Jäljeltä ajoin Niihamaan vetämään pentutottista Taveslaisille. Ensin treenasin Troyalla eteenmenoa (2x), joka meni tosi kivasti. Sitten kaksi noutoa, ensimmäisestä palkka vauhdista ja tokalla otin eteen asti. Paikka oli erinomainen. Sitten luoksetulo kerran, josta vauhdista palkka. Tämä oli myös hyvä. Lopuksi seuraamista namilla, ja nyt alkaa seuraaminen olla aikas makealla mallilla. Pentutottiksen jälkeen näytin koirakoille Troyan kontaktinhaluisuutta ja seuraamista, esimerkkinä positiivisesta koulutuksesta. Aluksi penne vähän välillä katseli muita koiria (toin suoraan autosta kentälle), mutta pian ei välittänyt tuon taivaallista muista, vaan seurasi mallikkaasti. Piia ja Ihku oli kanssa kentällä ja pikku penne on oppinut tosi kivasti jo viikon aikana asioita :) Piti kontaktia hyvin ja ei välittänyt muista mitään. Otettiin yksi luoksetulokin, joka erinomainen. On se niin uskomatonta, miten nopeasti pienet pennut oppivat asioita.

Tottiksesta hakuilemaan Eerolan suoralle. Juuri kun olimme tallanneet alueen, niin alueelle pöllähti hirvimiehiä. Jenny kävi hoitamassa sosiaalisia suhteita ja saimme jatkaa treenausta ja hirvimiehet vaihtoivat aluetta, ihmeitä siis tapahtuu. Täytyykin tämä syksy treenata alueilla, joissa emme häiritse metsästäjiä. Olin sunnuntaiaamuna lukenut jälleen erinomaisen artikkelin ruotsinkielisestä Canis-lehdestä. Artikkeli käsitteli aihetta: miten saada hakukoiralle kestävyyttä. Artikkelissä painotettiin, että koiralla pitää ottaa paljon pistoja (eli ajaa pitkää rataa), jotta koira oppii työskentelemään väsyneenä ja sopeuttamaan vauhtinsa pidemmälle matkalle. Samalla myös koiran viretila pysyy oikeanlaisena. Eli ettei tule "kuminauhahakukoiraa", joka siis syöksyy alussa kuin nato-ohjus ja vauhti lopahtaa kesken kaiken. Eli vauhti ei ole se juttu. Liika vauhti on oikeasti pahasta. Onhanhan se näyttävää, mutta se tuo mukanaan melko usein ikäviä lieveilmiöitä. Tietenkin artikkelissa myös korostettiin maalimiesmotivaation ja perusasioiden postiiivisen opettamisen merkitystä. No, artikkeli pisti ajattelemaan omia treenejä ja päätin kokeilla pennellä vähän vaativampaa treeniä. Alue, jossa treenattiin oli jo maastoltaan vaativa, paljon kallioita, kuoppia ja nousuja. Otin etukulmat valmiina ja sitten 6 maalimiestä hajunhakuna yksitellen. Penne meni tosi kivasti suoraan ja sopivalla vauhdilla. Lopussa jälleen syötiin makkaroita ja leikittiin lärpällä. Sitten treenien lopuksi otin Troyan uudelleen ja ajoin saman radan ilman apuja. Eli maalimiehet olivat valmiina. Viidennellä maalimiehellä, lähti vinoon, kävelin maalimiestä kohti ja kutsuin Troyan nätisti luokseni ja lähetin uudelleen, meni hyvin maalimiehelle. Viimeiselle maalimiehelle jouduin lähettämään toisen kerran, lähti epävarmasti liikkeelle ja palasi takaisin, kuljin itse syvemmälle ja lähetin uudelleen. Meni hyvin viimeiselle maalimiehelle. Meni tosi kivalla tempolla koko radan läpi. Tuntuu, että penne vain nousee kun joutuu tekemään vaativampaa treeniä! Nyt alan vähitellen pidentämään rataa ja ehkä tyhjienkin aika tulee pian... Laskiskelin juuri, että olemme Troyan kanssa treenanneet hakua maaliskuun alusta eli vähän reilu seitsemän kuukautta. Hakukertoja on tullut tämä kerta mukaanlukien 72!

Kyllä oli jälleen ihana treenata omassa hakuporukassa, jossa kaikki palkkaavat koirat niin kuin kukin kuuluu palkata, ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja mukisematta rämpivät sateisessa hakumetsässä 3,5 tuntia pyhäpäivänä. Kiitos teille kaikille, olette aarre! Kiitokset tulevat myös Troyalta, josta näkee, että maalimiehet on ihana löytää metsästä! Ja tämähän on hakukoiran tekemisen edellytys!