Oli mukava nähdä Troyan kaksi veljeä sekä sisko. Kun katselin veljiä, niin kyllä ne kovin samanlaisia oli kuin pikku pentuinakin. Eli kyllä pienistä pennuistakin näkee melko hyvin koiran ominaisuuksista. Ulkonäöllisesti porukka on kovin heterogeenistä :) Troya oli yllättäen kaikista suurin...No, näyttävyys on vain hyvästä :) Kaikki pennut olivat energisiä ja tekivät tokoliikkeitä hyvin motivoituneena.

Aloitimme siis tokottelulla. Troya oli jälleen tosi kiva, ei välittänyt uudesta ympäristöstä ja ihmisistä mitään. Troya näki vain minut kun treenattiin. Ensimmäisessä osiossa otettiin seuraamista, joka oli nyt namilla parempaa, lelulla hieman nosteli etujalkoja. Katsoin suoritukset videolta ja seuraaminen oli ihanan intensiivistä, paikka saisi olla hieman taaempana. Käännökset oli hyvät ja asenne erinomainen. Nyt täytyy ottaa välillä pitkää pätkääkin niin näkee alkaako vietti nousta vai laskea kun homma vain jatkuu. Nyt kuitenkin vahvistan paikkaa hieman taaksepäin. Toisessa osiossa otettiin jäävät, jotka ihanan nopeat! Luoksetulo ja nouto myös vauhdikkaat ja luovutusasento myös hyvä! Kolmannessa osiossa otettiin merkkiä, tässä saisi jäädä lähemmäksi merkkiä. Ruutu meni kuten aina ennenkin eli paikka melko takana. Ohjatussa lähellä oleva ruutu haittasi hieman, mutta lopulta tämäkin onnistui. Eteenmeno ihan ok. Lopuksi otettiin vielä kakeja, jotka ihan ok. Tosin nyt täytyy miettiä, että opetanko tekemään vaihdokset niin, että takajalat ovat paikallaan.

Ruokailun jälkeen mentiin lammaslaitumelle. Oli kiva kun Päivi opasti ja katsoi miltä touhu näyttää. Troya oli parempi kuin oletin. Tarvitsee vielä enemmän syttymistä ja lampaiden lukutaitoa. Mä en taida nyt syksyllä enää paimennella. Katson sitten keväällä miten etenen. Voi olla, etten juuri paimentele ainakaan vielä, sillä aika ei riitä kaikkeen ja Troya ei kuitenkaan oli mitään tähtiainesta paimennusta ajetellen. Ja en ole itse hurahtanut paimenteluun, onneksi :) Hakuilu on kuitenkin se mun lähellä sydäntä juttu. Ja tokoilukin on niin kivaa. Ja jäljestäminen ja.... Eli ei sitä aikaa oikein paimentelulla jää.

Paimentelun jälkeen jäin vielä tekemään jäljen ja Päivi jäi seuraneidiksi. Tein jäljen vastatuuleen. Hienosti penne jäljesti, muutaman kerran yrittti mennä tyhjien askelien yli, mutta en sallinut tätä. Jälki oli noin 350 askelta pitkä. Sitten vielä juteltiin hausta, kun ei ehditty hakuilemaan ja ei penne kyllä olis varmaan enää jaksanutkaan kunnolla hakuilla. Kiitos Päivi vinkeistä ja kiitokset kasvattajille päivän suunnittelusta.