Onpa mukavaa kun välillä on vähän helpompaa töissä. Ehdin jäljestämään Troyan kanssa aamupäivällä. Tein noin 20 metrin pituisen jäljen myötätuuleen. On se kyllä rasittavaa talloa sitä jälkeä... Toin Troyan paalulle ja Troya ihmetteli siinä hetken. Lopulta tajusi alkaa syömään nameja paalulta. Sitten alettiin etenemään jäljellä ja pennulla oli KIIRE. Jouduin pitämään melko paljon vastaan, jotta kaikki namit tulee syötyä. Ihan kaikkia nameja ei kuitenkaan maltettu syödä. Troya välillä vähän ihmetteli kun ei päässyt eteenpäin. Päätti siitä sitten, että varmin tapa edetä on maata maassa ja hilautua siitä eteenpäin imuroiden namit jäljeltä. Näin jäljestäminen sitten sujui loppuun asti. Ei voi muuta todeta kuin, että on Troyalla kova hinku nameihin jäljellä vaikka namit ovat vain sen omaa Eukanuba puppyruokaa. Nyt yritän jäljestään keskiviikkona ja torstainakin. Mukava nähdä miten homma edistyy lähikertoina.