Tänään hakuilimme Hämeenkyrössä todella upeassa maastossa. Keskilinja oli sorakuopassa ja oikea puoli nousi jyrkästi ylös ja vasen puoli oli loivempi nousu, mutta yksi maalimies oli nousun takana. Vasen puoli oli todella vaikeakulkuista mäntytaimikkoa.

Troya otti ensin kuusi maalimiestä hajunhakuina. Meni hyvin. Toisella kierroksella otin äijät valmiina, olivat samoissa paikoissa. Tokalla kerralla oli innokkaampi ja meni todella suoraan ja hyvin maalimiehille. Troya ei välittänyt mitään jyrkästä noususta, sen vauhti ei edes hiipunut rinnettä ylös mentäessä :) treeni meni siis tosi kivasti ja penne on jälleen yhtä vaikeaa maastokokemusta rikkaampi :) Nyt alkaa kyllä tuntumaan, että jätän tämän kuun jälkeen Troyan lomalle hakuilusta ja otan todellakin vain sitä ilmaisua. Sillä nyt haku on todella hyvällä mallilla.

Treenien jälkeen Taveisin maneesivuorolle tottistelemaan. Olin tehnyt järkevät suunnitelmat mitä treenaan, mutta kun olin ainut treenaaja niin jälleen sorruin liikaan treenaamiseen. Miksi sitä ei ikinä opi? Jani ja Jonna olivat paikkoja katsomassa. Jani toimi luoksetulossa ja noudossa avustajana naksuttaen Troyan kiihdyttäessä minua kohti. Noudot ja luoksetulot (x2) olivat vauhdikkaat ja hyvät. En ottanut siis loppuasentoa vaan palkkasin vauhdista. Meinasi karata noudolle, mutta pyysin takaisin ja sitten vasta lähetys kun malttoi odottaa. Tämä täytyy ottaa yhdeksi treenattavaksi asiaksi. Otin myös kapulan eteen tuomista, ok. Seuraaminen oli hyvää. Otin henkilöryhmääkin ja penne ei välittänyt mitään ihmisistä. Maahan menot olivat hyvät. Seisomiset myös. Lopuksi otin paikalla oloja. Pidin kaksi kertaa minuutin maassa, käyden välillä palkkaamassa namilla, oli todella tarkkaavainen. Lopuksi pallo palkka. Sitten ahnehdin vielä yhden paikkalla olon ja siinä penne meni lonkka-asentooon. Eli nyt täytyy ottaa vähemmän aikaa ja jos menee lonkka-asentoon, niin täytyy lopettaa liike ja ottaa uudelleen. Eli en palkkaa lonkka-asennosta. Ja ehkä palkitsen lopuksi niin, että saa tulla minun luokse leluun kiinni => on valppaampi. Lopuksi otin paikalla istumisen (1 min), vein ruokakipon noin 20 metrin päähän ja vapautin Troyan kupille lopuksi, meni hyvin. Väliajat mammui maassa tuijottaen mua herkeämättä nämä ajat. On se niin hyvän oloinen otus ja niin minulle sopiva.