Mökkimatkalla pysähdyttiin ottamaan soramontulle tuuli-ilmaisua pikkaisen hajumielikuvana. No, ei sitten tuullut mitenkään erinomaisesti, mutta kaksi ensimmäistä meni ihan kivasti, sain ihan inasen hinattua Kurtsikkaa taaksepäin ja kun vapautin, niin lähti omaehtoisesti Mikan luokse, hyvä! Mutta sitten Rubert the kahlekuningas singahti paikalle... mene ja tiedä miten se sai häkin auki... No, sitten piti roikkua Rupsun kauluksessa ja lähetellä samalla Kurtsaletta eli viimeinen ei sitten mennyt mitenkään superista, mutta ihan kohtuudella. Rubert on kyllä sellainen, Zorro se odotteli omassa puoliskossaan ihan tyynesti :) Illalla hyvät naksuttelut pennellä! Tarjosi kepin kosketusta, lätkää, maahanmenoa, istumista ja sivulle siirtymisiä. Hyvin! Nyt täytyy vain ottaa sekkari käyttöön, kun treenaan jälleen kerran ihan liian pitkiä aikoja, penne parka...